Kennel Hecumania

Esittely:

Olen Seija Kanerva, koulutukseltani röntgenhoitaja ja asustelen Helsingin Pukinmäessä Kotini on kerrostalon 1.kerroksessa 3 h + k + s +  lasitettu parveke.

Lähellä on paljon hyviä ulkoilualueita. Vantaa-joki virtaa talomme edessä ja sen varrella on hyvät lenkkimaastot.Koirat ovat kuuluneet elämääni jo lapsuudesta asti.Synnyinkodissani Soisalon saaressa meillä oli Suomen pystykorvia ja Jämtlannin pystykorvia, sillä isäni harrasti metsästystä.

Ensimmäinen koira perheeseemme tuli, kun tyttäreni olivat kouluikäisiä. Pitkään harkittuamme eri koirarotujen välillä päädyimme lopulta leppoisaan luppakorvaan eli basset hound-rotuun. Sorbas Isabel-Isabel eli Nuno oli lempeä tyttö, joka kävellä jolkutteli hitaasti haistellen kaikki puskat moneen kertaan eikä hänellä ollut koskaan kiirettä. Nuno tuli perheeseemme kesällä 1992 luovutusikäisenä pentuna Marjatta Soraksen ylläpitämästä Sorbas-kennelistä.

Seuraavan vuoden lopulla perheeseemme muutti ensimmäinen tipsu Chap-Tru eli Niisku. Vanhimman tyttäreni poikakaverin kotona oli syntynyt tipsupentuja ja kun olimme siellä vierailulla, nämä ihanat pikku koirat valloittivat kerralla sydämeni ja kun yksi pentu sattui olemaan vielä vapaana niin olin valmis oitis hänet ottamaan perheenjäseneksi perheeseemme.Niisku siis muutti luoksemme vähän ennen joulua 1993. Ensin vähän epäilin kuinka sopeutuvat elämään keskenään, kun olivat niin erikokoisia, mutta heistä tuli heti mitä parhaimmat kaverukset.

Nunon kanssa kierreltiin näyttelyissä ja menestystäkin tuli. Nuno saavutti FIN MVA & EE MVA-arvot.

Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin suoritin 1996 ja kennelnimi minulle myönnettiin 1997.

Suomen Kennelliiton kasvattajan jatkokurssin suoritin 2012.

Vuonna 1996 päätimme teettää Nunolla pennut ja niinpä muutama päivä ennen joulua eli 21.12.1996 Nunolle syntyi 4 poikapentua, mutta kaksi niistä menehtyi ensimmäisen vuorokauden aikana, kun olivat niin pieniä. Eloon jääneet pojat saivat nimet Aleksanteri ja Amadeus Mozart. Oli ihanaa seurata näiden kasvamista ja haikein mielin sitten luovutin heidät uusiin koteihinsa.

Nuno oli varsinainen ahmatti- aina vierellä kerjäämässä herkkuja ja varastipa muutaman kerran pöydältäkin, kun sattui jotain sinne unohtumaan hetkeksi.

Lapset lähtivät aikanaan maailmalle ja koirat jäivät minulle. Nuno sai elää pitkän elämän ja lähti sateenkaarisillalle nimipäivänäni 13.12.2003, mutta Nunon tuhka tuli uurnassa kotiin ja on kaapin päällä. Niisku jäi siis yksin ja oli yksinäinen, kun oli tottunut elämään koko elämänsä Nunon kanssa.

Tammikuussa 2004 menetin myös nuorimman tyttäreni Hannan ja tämän surun kanssa menikin koko kevät ja rupesin harkitsemaan kaverin ottamista Niiskulle. Niinpä syksyllä 2004 perheeseeni tuli toinen tipsu nimeltään Ingefal´s Baby Downgoblin eli Ninni. Niisku ja Ninni olivat pian kavereita. Kesällä 2009 Niiskua alkoi ikä painaa ja askel kävi hitaaksi ja sitten vielä löytyi kasvain vatsasta. Kipulääkkeiden avulla Niisku vielä jaksoi muutaman viikon, mutta sitten minun oli tehtävä vaikea päätös. En halunnut Niiskun enää kärsivän, vaan päästimme hänet sateenkaarisillalle Nunon kaveriksi 17.7..2009, kun lomani alkoi ja saatoin olla Ninnin kaverina, kun jäi yksin.

Vähän yli vuosi taas kului yhden tipsun kanssa, mutta kun tiesin pääseväni eläkkeelle joulukuussa 2010, oli taas aika ottaa Ninnille kaveri. Hyvinkäältä Sirpa Berkin Cinodes-kennelistä muutti meille ihana pikku tyttö-tipsu nimeltään Cinodes Japonica eli Nita.Ninni otti Nitan hyvin vastaan ja ovat hyvät kaverukset: Ninnikin jaksaa vielä leikkiä Nitan kanssa. Nitan kanssa aloin taas harrastaa koiranäyttelyissä käymistä. Sitä tosin rajoittaa se, että minulla ei ole autoa. Joten vain lähiseudulle voidaan mennä, minne pääsee yleisillä kulkuneuvoilla. Tarkoituksenani oli teettää Nitalla aikanaan myös pentuja, mutta nämä haaveet kariutuivat, kun Nitalla todettiin kohtutulehdus astutuksen jälkeen kesäkuussa 2014 ja kohtu piti poistaa.

30.5.2013 kennelimme sai uuden jäsenen, kun Cinodes Janastacia eli Nana muutti meille Kaukasten valtakunnasta Hyvinkäältä.

Marraskuussa 2014 perheemme kasvoi jälleen yhdellä tipsulla,kun Cinodes Crescentina Lady eli Nuppu muutti meille.

12.9.2015 saimme jälleen uuden tipsun laumaamme, kun Cinodes Candy Bling eli Namu muutti meille Kaukasten valtakunnasta.

25.8.2016 syntyivät kennelimme ensimmäiset tipsu-pennut Nanalle ja heistä yksi eli Hecumania Balfour Rose’ eli Mimi jäi asumaan mamin helmoihin.

17.10.2016 oli surun päivä,kun Ninnillä todettiin suussa pahanlaatuinen kasvain ja hänet piti päästää sateenkaarisillalle.

Seuraava surun päivä kohtasi meitä 6.11.2018,kun Nupun aika tuli lähteä pilven reunalle. Tämähän oli ollut tiedossa jo yli 3 vuotta,kun Nuppu sairasti PNP-sairautta eli hänellä ei ollut toinen munuainen kehittynyt ollenkaan ja toinenkin oli täynnä kystia. Tähän sairauteen ei ole olemassa mitään lääkitystä,ainoastaan munuaisille suunnattu ruokavalio auttoi pitkittämään Nupun elämää,jota lääkärin mukaan oli jäljellä 1/2 v- 3 v silloin kun sairaus todettiin. Nuppu kuitenkin sinnitteli hieman tämän ajan yli.

Koirani saavat oleskella vapaasti kotini sisätiloissa. Kodistani ei löydy paikkaa, mihin tipsukkani eivät saisi tulla ja ne nukkuvat yönsä vieressäni:  Namu on ainoa, joka nukkuu vielä koko yön omassa pedissään. Koirat tottuvat myös lapsiin pienestä pitäen, sillä lapsenlapseni käyvät usein luonani tipsuja katsomassa ja hellimässä sekä ulkoiltaessa myös aina löytyy rapsuttajia lähiseudun lapsista.

Tammikuussa 2021 perheemme kasvoi jälleen yhdellä tipsulla,kun Mimin tytär Muru jäi synnyinkotiin.

Elokuussa 2021 Namu muutti Eskon ja Maijan perheenjäseneksi Vantaalle,missä saa osakseen kaiken huomion ja saa kirmata omakotitalon pihalla sekä kesäisin heidän kesämökillään Kangasniemellä.

16.12.2022 tuli päivä,jolloin minun oli päästettävä rakas Nita sateenkaarisillalle. Nitalla oli todettu jo elokuussa nisäkasvain ja siitä huolimatta se oli voinut hyvin tähän saakka,mutta nyt alkoivat kivut vaivata enkä halunnut Nitan kärsivän niistä.

Harrastuksiini kuuluu tipsujen ohella reborn-nuket, joita aikani kuluksi valmistan.Nytkin kotonani majailee n. 20 erilaista reborn-vauvaa. Kuvia näistä löydät esim. Facebookista: Grandmama Seija´s reborn babies 

Kasvatusperiaatteeni on terveiden, sosiaalisten ja iloisten tiibetinspanieleiden kasvattaminen uusien perheidensä iloksi ja pitkäaikaisiksi perheenjäseniksi. Kuulun Suomen Kennelliittoon ja Tiibetinspanielit ry:hyn ja olen allekirjoittanut kasvattajasopimuksen. Olen myös SuKoKa ry:n jäsen.

Nana mamin kanssa ekassa virallisessa näyttelyssään 15.12.2013 Messukeskuksessa. Kuvan ottanut Pirre Pasanen.

Uusi Nettisivu.Org -sivusto